Kotitalous-lehti 2/2010

Sisältö:

• Lipan Matkassa: Myllyn Parhaan HoReCa kasvaa vauhdilla
• Sydän paikallaaN. Erityisopettajan työssä oleellisinta on oppilaantuntemus
• Kuluttajan oikeuksien päivä: Mitä maksaminen maksaa?- Kriittisyyttä verkkomarkkinointiin -Mun rahat, mun elämä
• Vihreä lippu - mahdollisuus erottautua myönteisesti: Kestävä kehitys osaksi arkikäytäntöjä
• Dodo etsii ratkaisua ympäristöongelmille kaupungeista: 10 hyvää syytä lähteä mukaan
• Kierrättäminen sujuu suomalaisilta
• Marjat metsästä koulun ja kotien aterioille
• Esimiespäivät herättelivät uusiin ratkaisuihin
• Naisten johtamistyyli nyt arvossaan
• Maahanmuuttajanaisten arki Suomessa
• Sukupolvien ketju yli kansallisvaltioiden rajojen
• Sydänliitto toivoo yhteiskuntavastuuta koulujen ruoka- ja juomamyyntiin
• Marttaliitolle Kotitalouden Kompassi
• Nuoret tutkijat pohtivat asumista ja ruokatuotantoa
• Makukoulun alkujuurilla Ranskassa: Tunneilla tutustutaan monimutkaiseen ja hieno vireiseen maailmaan
• Kokemusten vaihdosta voimaa pedagogisessa kahvilassa
• Kotitalousopettajat Lähiruokaviestille elokuussa
• Kolumni Taina Mäntylä, Marjaana Manninen: Diginatiivit kotitaloustunnilla
• Uusia ideoita Gastro-messuilta: Palkittuja uutuuksia, Ideasipuli Irma Kärkkäiselle, Julkiset ruokapalvelut maku edellä esille
  

Haja-ajatuksia

Monella teistä, hyvät lukijamme, on edessään vuoden hektisin aika lukuvuoden lähetessä loppuaan.
Vuoden mittaan tehdyt arvioinnit ja koearvosanat kiteytyvät yhteen numeroon tai muutamaan sanaan.
Kiteyttäminen ja tiivistäminen ovat tärkeitä taitoja, toivottavasti palaute ei jää vain yhden numeron varaan. Oppilaan kannalta tärkeää on, että joko ennen numeroa tai sen yhteydessä oppilas saa tietää, mitkä ovat juuri hänen omat kehittämisalueensa ja vahvuutensa. Mitä voi edelleen harjoitella, ja missä jo ehkä paistatella osaamisen auringossa.

Kentältä kuuluvat kuntien suunnitelmat ruokapalvelujen tehostamiseksi saavat kysymään, voiko suunta olla oikea. Esimerkiksi ajatus koko kunnan yhden valmistuskeittiön mallista, jolloin kaikki ruoka toimitetaan jakelupisteisiin joko jäähdytettynä tai pakasteena, tuntuu uskomattomalta. En epäile numerojen oikeellisuutta laskelmissa, mutta mikä ruoka paranee uudelleen lämmitettäessä? Taloudellinen ahdinko ja budjetin tarkistamiset eivät ole vain julkisen talouden huolia, ilmoittajamme joutuvat myös tarkkaan harkitsemaan omia painotusalueitaan.

Ja myös meidän on mietittävä, miten palvelemme teitä parhaiten tiukkenevan talouden keskellä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita ja tuntijakoa valmistellut ryhmä on tehnyt uutterasti töitä. Kotitalouden alan järjestöt ja vaikuttajat ovat tuoneet toistamisiin esille kotitalouden oppiaineen merkityksen nuorten hyvinvoinnin ja arkipäivän taitojen edistäjänä, mutta ne yhteiset kolme vuosiviikkotuntia seitsemännellä luokalla ? koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen ajalta ? ovat auttamattomasti liian vähän. Kotitaloutta tarvitaan jo alaluokilla! Makukouluajattelu, tietoinen ja havainnoiva syöminen, on juuri sellaista, mitä tarvitaan suomalaisten ravitsemuksen kehittämiseen ja ruokakulttuurin vankentamiseen.

Akavan suurimmassa jäsenjärjestössä OAJ:ssa valitaan kohta tämän lehden ilmestymisen jälkeen puheenjohtaja. Lehden painoon mennessä ehdokkaita oli kolme: Risto Kangas, Päivi Koppanen ja Olli Luukkainen. Tarkat lukijat ehkä tunnistavatkin Päivi Koppasen nimen, sillä hän toimi vuosina 1987-1997 lehtemme toimitusneuvoston puheenjohtajana. Tsemppiä ehdokastyöhön!

Lehtemme toimitussihteeri ja Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemi siirtyy uusiin tehtäviin, MTK:n leipiin ruokakulttuuriasiamieheksi, suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan menekin edistämisen asiantuntijaksi. Onnea uusiin haasteisiin!

Monivuotinen yhteistyökumppanimme Forssan Kirjapaino Oy on saanut Joutsenmerkin. Lämpimät onnittelut myös sinne!

Pitkä, luminen ja kylmä talvi on jäänyt taakse. Toivottavasti edessämme on pitkä, aurinkoinen sekä lämmin kesä ja raukeita hetkiä niin, että jossain vaiheessa kesää teistä jokainen voi yhtyä Muumipeikon juhannusrunoon:

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Kotitalous-lehti 1/2010

Sisältö:

• Pohjoisen superruokaa, ole hyvä! Vilja, marjat, kala ja rypsiöljy surffaavat ruokatrendien aallonharjalla
• Rokka rikassa -tutkimus ja karu totuus: hyvää ruokaa heitetään roskiin
• Laadukkaita opetusvideoita edelleen saatavana
• Lipittely kuriin - uusi juomasuositus
• Oppimissuunnitelma tukee allergisen kotitalousopetusta - työkalu käyttöön
• Aisti, ilmaise ja kehity - Makutunnit tuovat Sapere-menetlmän osaksi koulun arkea, Sensorinen kasvatus osaksi opetusta
• Lasten ylipaino kasvussa myös Japanissa
• Käyttämättömien mahdollisuuksien oppimisympäristö
• Kouluruokailuhenkilöstö voimaantuu kasvattajiksi, Seija Lintukankaan väitöskirjan tuloksia
• Eväitä onnistuneisiin lähiruokahankintoihin
• Tietoa lähiruoan tuottajista - Aitoja makuja.fi
• En resa till Grythyttan västerled för att vidga perspektivet kring nordisk mat och matkultur - Att skapa en måltid som gäster minns
• Paula-tyttö haussa: Hyvän kahvin lähettilästä haetaan
• Operation skolmat och Sapere
• Ministeri Paula Risikko Seinäjoen Seudun kotitalousopettajien juhlassa: Arjen hallinta entistä tärkeämpää
• Eduskunnan kotitalouden tukirengas: Kotitalousopetukselle vahvempi asema

Ajatuksia ruoan ympäriltä

Luvut pysäyttävät. Kun lasketaan, että syömme keskimäärin neljä kertaa päivässä, se tarkoittaa vuodessa 1 460 kertaa. Jos elämme 75-vuotiaiksi, niin elämämme aikana ehdimme nauttia 109 500 ateriaa. Se on huikea määrä ruokaa. Ja millaista ruokaa valitsemme?

Suomalaista ruokakeskustelua on viime vuosina leimannut kaksi piirrettä, ruoan hinta ja terveellisyys. Kärjistetysti voisi sanoa yleisen mielipiteen olevan, että ruoan pitää olla halpaa. Kaupat kilpailevat, kenen sisäänheittotarjous on edullisin.
Hintaa on helppo verrata, terveellisyyden vertailuun tarvitaan jo enemmän tietoa. Osaltaan tuosta tiedosta on tullut lyömäase ja leimakirves, keskustelu aaltoilee milloin minkin yksityiskohdan ympärillä ja ruoka-aine toisensa jälkeen julistetaan vaaralliseksi tai päästetään pannasta!

Milloin me oikein opimme syömään ruokamme iloiten ja nauttien? Voiko parempaa olla olemassa kuin juuri paistettu leipä voisipaisun kanssa? Kun uskallamme pysähtyä aistimaan, tuoksuttamaan ja maistamaan ruokaa, siis nauttimaan,
on myös helpompi kontrolloida syömänsä määrää. Jokaiseen suupalaan tarvitaan käsi, joka vie ruoan suuhun asti.

Arvostuksemme oman maan juureksia ja marjoja kohtaan on vasta heräämässä. Ravitsemustutkijat ovat kääntämässä kelkkaansa Välimeren ruokavaliosta Itämeren ruokavalioon, jossa kansalliset tuotteemme, täysjyvävilja, kalat ja marjat
ovat nousemassa aivan uuteen arvostukseen. Kuka enää puhuu appelsiinista Cvitamiinin lähteenä, kun muutamalla mustaherukalla tai mansikalla saadaan sama vaikutus? Omat marjamme ovat tuontihedelmiin verrattuna ravintotiheydeltään parempia ja niissä polyfenolisten yhdisteiden pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia. Näistä kannattaa lukea lisää Pohjoisen superruokaa -artikkelista, jossa Aira Kuvajan haastateltavina ovat useat alansa tiedon kärjessä kulkijat.

Ruokakulttuurin professuurin viran perustamishanke tukee osaltaan oman pohjoismaisen ruokakulttuurimme esille tuontia. On aika päästä puheista tekoihin myös tällä saralla, vaikka se pienessä maassa ei aina helppoa olekaan.
Omalta osaltaan jokainen voi tehdä pieniä ruokakulttuurin tekoja tutustumalla ja hankkimalla pientuottajien tuotteita. Lähileipomon leivonnaiset maistuvat erilaisilta, pienmyllyjen tuotteet tuovat vaihtelua ja mukava on myös koota juustotarjotin pelkästään kotimaisten pienjuustoloiden valikoimasta. Vuodenvaihteen ympärillä toteutuneiden juustomaistiaisten tuloksena perheeni kaksivuotiaan suosikki löytyi Vuohitila Tähden Pinja-juustosta! Jos tuotteet eivät ole muuten tuttuja kannattaa tutustua tässä lehdessä Päivi Töylin esittelemän aitojamakuja.fi –palveluun sekä olla aktiivinen kuluttaja, pysähtyä ja tutustua oman kaupan harvinaisempaan valikoimaan.

Riitta Cederberg, päätoimittaja