Kotitalous-lehti 1/2010

Sisältö:

• Pohjoisen superruokaa, ole hyvä! Vilja, marjat, kala ja rypsiöljy surffaavat ruokatrendien aallonharjalla
• Rokka rikassa -tutkimus ja karu totuus: hyvää ruokaa heitetään roskiin
• Laadukkaita opetusvideoita edelleen saatavana
• Lipittely kuriin - uusi juomasuositus
• Oppimissuunnitelma tukee allergisen kotitalousopetusta - työkalu käyttöön
• Aisti, ilmaise ja kehity - Makutunnit tuovat Sapere-menetlmän osaksi koulun arkea, Sensorinen kasvatus osaksi opetusta
• Lasten ylipaino kasvussa myös Japanissa
• Käyttämättömien mahdollisuuksien oppimisympäristö
• Kouluruokailuhenkilöstö voimaantuu kasvattajiksi, Seija Lintukankaan väitöskirjan tuloksia
• Eväitä onnistuneisiin lähiruokahankintoihin
• Tietoa lähiruoan tuottajista - Aitoja makuja.fi
• En resa till Grythyttan västerled för att vidga perspektivet kring nordisk mat och matkultur - Att skapa en måltid som gäster minns
• Paula-tyttö haussa: Hyvän kahvin lähettilästä haetaan
• Operation skolmat och Sapere
• Ministeri Paula Risikko Seinäjoen Seudun kotitalousopettajien juhlassa: Arjen hallinta entistä tärkeämpää
• Eduskunnan kotitalouden tukirengas: Kotitalousopetukselle vahvempi asema

Ajatuksia ruoan ympäriltä

Luvut pysäyttävät. Kun lasketaan, että syömme keskimäärin neljä kertaa päivässä, se tarkoittaa vuodessa 1 460 kertaa. Jos elämme 75-vuotiaiksi, niin elämämme aikana ehdimme nauttia 109 500 ateriaa. Se on huikea määrä ruokaa. Ja millaista ruokaa valitsemme?

Suomalaista ruokakeskustelua on viime vuosina leimannut kaksi piirrettä, ruoan hinta ja terveellisyys. Kärjistetysti voisi sanoa yleisen mielipiteen olevan, että ruoan pitää olla halpaa. Kaupat kilpailevat, kenen sisäänheittotarjous on edullisin.
Hintaa on helppo verrata, terveellisyyden vertailuun tarvitaan jo enemmän tietoa. Osaltaan tuosta tiedosta on tullut lyömäase ja leimakirves, keskustelu aaltoilee milloin minkin yksityiskohdan ympärillä ja ruoka-aine toisensa jälkeen julistetaan vaaralliseksi tai päästetään pannasta!

Milloin me oikein opimme syömään ruokamme iloiten ja nauttien? Voiko parempaa olla olemassa kuin juuri paistettu leipä voisipaisun kanssa? Kun uskallamme pysähtyä aistimaan, tuoksuttamaan ja maistamaan ruokaa, siis nauttimaan,
on myös helpompi kontrolloida syömänsä määrää. Jokaiseen suupalaan tarvitaan käsi, joka vie ruoan suuhun asti.

Arvostuksemme oman maan juureksia ja marjoja kohtaan on vasta heräämässä. Ravitsemustutkijat ovat kääntämässä kelkkaansa Välimeren ruokavaliosta Itämeren ruokavalioon, jossa kansalliset tuotteemme, täysjyvävilja, kalat ja marjat
ovat nousemassa aivan uuteen arvostukseen. Kuka enää puhuu appelsiinista Cvitamiinin lähteenä, kun muutamalla mustaherukalla tai mansikalla saadaan sama vaikutus? Omat marjamme ovat tuontihedelmiin verrattuna ravintotiheydeltään parempia ja niissä polyfenolisten yhdisteiden pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia. Näistä kannattaa lukea lisää Pohjoisen superruokaa -artikkelista, jossa Aira Kuvajan haastateltavina ovat useat alansa tiedon kärjessä kulkijat.

Ruokakulttuurin professuurin viran perustamishanke tukee osaltaan oman pohjoismaisen ruokakulttuurimme esille tuontia. On aika päästä puheista tekoihin myös tällä saralla, vaikka se pienessä maassa ei aina helppoa olekaan.
Omalta osaltaan jokainen voi tehdä pieniä ruokakulttuurin tekoja tutustumalla ja hankkimalla pientuottajien tuotteita. Lähileipomon leivonnaiset maistuvat erilaisilta, pienmyllyjen tuotteet tuovat vaihtelua ja mukava on myös koota juustotarjotin pelkästään kotimaisten pienjuustoloiden valikoimasta. Vuodenvaihteen ympärillä toteutuneiden juustomaistiaisten tuloksena perheeni kaksivuotiaan suosikki löytyi Vuohitila Tähden Pinja-juustosta! Jos tuotteet eivät ole muuten tuttuja kannattaa tutustua tässä lehdessä Päivi Töylin esittelemän aitojamakuja.fi –palveluun sekä olla aktiivinen kuluttaja, pysähtyä ja tutustua oman kaupan harvinaisempaan valikoimaan.

Riitta Cederberg, päätoimittaja